Syyskuun kyy

2 Comments
Ote prinsessapäiväkirjasta ajalta, jolloin maan valtasi ruska
ja mäyrinkäinen harjoitteli yhdyskuntakelpoista elämää.


Kyllä on pienen mäyrinkäisen elämä hankalaa. Mä oon kuullut kun äiskä on sanonu iskälle, et se vois olla oma-aloitteisempi tekemään kotihommia ja nyt kun mäkin oon jo melkein neljä kuukautta vanha, oon ajatellu et mäkin voisin osallistua niihin. 

No. Aamulla kun mä makasin olohuoneen lattialla, mä mietiskelin elämää. Siinä samalla huomasin että piru vie, ei noi vanhat tapetit sovi uusien sohvien kuosiin - ei sitten yhtääään. Siinä sitten laitoin tuumasta toimeen ja aloin kuorimaan tapettia seinältä, että äiskän ois helpompi hoitaa remonttia eteenpäin. Siinä mä olin täydessä touhussa kun äiskä tuli katsomaan mitä mä teen ja huutohan siitä tuli. Se huus, et mitä mä mistään mitään ymmärrän. Mulle tuli siinä vähän suru puseroon, ja menin sitten muualle mietiskelemään. 

Mä sitten tuumin että ehkä se tapettiremppa meni mun osalta väärään suuntaan ja ajattelin, että no mä vähän siivoan pöytiä ja lämmitän tupaa. Että äiskän ei tarvis siivota ja sille tulis parempi mieli sen tapettijutun jälkeen. Niinhän iskäkin tekee kivoja juttuja sen jälkeen, kun se on ensin tehnyt jotain tuhmaa. Mutta ei. Olohuoneen pöytä oli siivottu ja klapitkin saatu jo puoleen väliin matkaa takkaa kohden, se monsteri tuli ja huus kovemmin kun palosireeni.



Mä jouduin pihan puolelle ja se manasi koko pitkän tunnin, että kotiin päästyä mulla ei oo enää energiaa kuin nukkua. Äiskä manaili, kiros ja uhkaili armeijaleirillä. Enhän mä sen kaveri enää loppupäivänä halunnut olla, enkä muuten tasan kuunnellut niitä sen typeriä tänne, irti ja seis käskyjä. Siitähän se riemu sitten repesi ja me oltiin vihaisia molemmat. 

Mä olin vihainen siitä, että se ei arvostanut mun työpanosta kotihommissa. Ja mä muuten pissin lattialle kostoksi. Arvatkaa, hymyilikö äiskä mulle edelleenkään? Ei hymyillyt ei, mutta en hymyillyt mäkään sille, joten tasoissa taidettiin olla. 

Liittoon tässä pitäisi olla yhteydessä, mutta onneks mulla on iskä joka on vielä jotenkuten järjissään. Se kerto äsken, että naiset on tälläisiä. Että tekee niin tai näin, aina se on väärinpäin. Vaikka mun mäyräkoirakunniaa on loukattu, ehkä mä meen yöksi äiskän ja iskän väliin, ja aamulla on taas himpun verran helpompaa. Tai ainakin mä toivon niin.

---

Jälkimaininta: Me ollaan äiskän kanssa taas parhaat kaverit. Ei sille voi pitkään vihoitella, kun mun herkkukaappi on sen takana.


Katso myös nämä!

2 kommenttia:

  1. Onpa kyllä nättejä kuvia nätistä koirasta! :) Hyvä, ettet ole pitkävihainen. Tokko se äiskäkään on. Sinäkin opit kyllä vielä perheen tavoille ja silloin sitä voikin alkaa keppostella taidolla. ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaunis Mimmi! Sitä päivää odotellessa, että kepposet muuttuu taidolla tehdyksi - mutta ei auta kuin treenata, ei sitä muuten opi! ;)

    VastaaPoista

Jätä jälkeesi mietteesi tai tassunjälkesi! Kommentit julkaistaan hyväksynnän kautta, kiitos kommentistasi. :)