Tervetuloa!
Kukkameri, kumisaappaat ja mäyräkoira. Loputon huumorintaju ja kauniit valokuvat. Matkustelu ja metsäretket. Niistä on inspiroiva elämä tehty.
kaskinenblogi@gmail.com
kaskinenblogi@gmail.com
Kuukauden suosituimmat
-
Ote prinsessapäiväkirjasta ajalta, jolloin maan valtasi ruska ja mäyrinkäinen harjoitteli yhdyskuntakelpoista elämää. Kyllä on pie...
Mahtavia kuvia :)
VastaaPoistaKiitos! :) Onneksi pikkupentuaikaa tuli kuvattua runsaasti, on kuvia mitä muistella ilolla myöhemmin. :)
PoistaOnneksi löysit ilon uuden pennun myötä. Koiran menettäminen voi olla todella raskasta.
VastaaPoistaPidän mäyräkoirista. Niissä on jotakin hulvatonta ja hellyttävää. Silti en itse sellaista hankkisi: lähinnä koiran rakenteen takia. Tällä hetkellä minulla on suomenlapinkoira - kaikki koirani ovat olleet eri rotuisia. Eniten koiristani on tuntunut "omanrotuiseltani" lunnikoira, vaan nekin ovat niin kovin sairaalloisia.
Ihan mahtavaa, että olet malttanut tehdä pitkän pohjatyön pennunetsinnässä. Nostan hattua.
Pakko se on myöntää, että ilo ja onni tuli takaisin taloon kun töppösmäärä lisääntyi kerralla neljällä. :) Pitkään pohdittiin ja vatvottiin, mutta kyllä kannatti - ja kannatti käyttää se piiiitkä pohjatyö kivan kasvattajan löytämiseksi. Nasun kasvattaja löytyi oikeastaan ihan tuurilla vanhempieni vinkistä, mutta hänen tietotaito ja perehtyminen pentujen sukuun moooooooooonien polvien taakse vakuutti minut. Ja se, että pentuja tavatessa näimme muunmuassa pentujen isoisoisoäidin.. :)
PoistaLunnikoira onkin minulle täysin tuntematon tapaus, pikaisen googlevisiitin jälkeen vaikuttaa kivalle koiralle! Kävittekö metsällä? :)
Ei me metsällä käyty. Mahtaako lunnikoiria enää metsällä käydäkään. Puhtaasti ovat tänäpäivänä seurakoiria. Itse kuulin ensimmäisen kerran rodusta toistakymmentä vuotta. Ihastuin lunniksiin jo silloin, mutta en saanut omaa. Äiti väitti pystykorvia haukkuherkiksi. Harmi vaan, että ovat tosiaan kovasti sairaita. Sukusiitosprosentti on koko maailman kannalla 70 %. Oma lunnikoirani sairastui vajaan vuoden ikäisenä ja jouduttiin lopettamaan puolitoistavuotiaana, vuosi sitten. Sillä oli astetta ärhäkämpi lunnikoirasyndrooma.
PoistaVoi ei, surullista! :( Onneksi sinulle jäi kuitenkin ihanat muistot hänestä <3
PoistaSuloinen hauveli! :)
VastaaPoistaMeilläkin asustaa mäyräkoiria. Mahtavia persoonia, vaikka rotu valikoituikin hieman sattumalta, eikä yhtä huolellisen taustoituksen avulla kuin teillä. :)
Kiitos kehuista! Me ollaankin useana iltana katseltu Nasun kanssa teidän menoa tietokoneen ruudun takaa, ette ole hullumpia tekään Lucy ja Roni. ;)
Poista